You aren't defeated when you lose, your only defeated when you quit!

62,2 kg, kyllä! Mie sain ostettuun sen kirotun vaa'an! Tämän aamuinen paino ei todellakaan ole sitä mitä voisi toivoa, mutta parempi sekin kun kuukausi sitten ällistyttänyt  63,5 kiloa. Tästä alkaa kova tahti, nimittäin alaspäin. Eikä siinä vielä kaikki, sain kaivettua mittanauhankin esiin aamutuimaan, ei kyllä nekään luvut kauhean kauniita ollut mutta se on hyvä olla jotain mitä tavoitella (ainakin ne "pienimmillään" olleet numerot).

Suurimmillaan - pienimmillään - NYT!
vyötärö 71,5 - 66 - 70
navan alta 83,5 - 78 - 83,5
jenkkarit 92,5 - 86 - 91,5
lantio 95 - 90,5 - 94
reisi o. 59 - 53,5 - 58,5
reisi v. 57,5 - 53 - 57,5 

Siis aivan jääääätävää tuo reisien paisuminen... Ilmankos ei se tuttu ja turvallinen oma koko mahdu enää jalkaan.

Vielä kerran pahoittelut aijemmasta itkuparkupotkuraivari-postauksesta, ei tule toistumaan (toivottavasti). Eri iso kiitos kommentoijille, olette yksi iso hyve miun päivässä! :) Ja ei unohdeta tietysti taas kasvanutta lukijakuntaa, hei vaan teillekkin!

Jahka siinä olisi tältä päivältä tärkeimmät, unohtamatta juuri postiin saapunutta Jeanssin tilaustani jota lähden juuuuuri nyt hakemaan.

Palataan taas, toivottavasti piakkoin! 
-Äs

Ps. Varautukaa painopäivityksiin, niitä on tulossa ja PALJON!

Big L

Taas, minä tyhmä. Masennus x10. Miksi, oi MIKSI jäin töiden jälkeen kokeilemaan niitä ihania farkkuja jotka roikkuvat päivät pitkät nenäni edessä.. Katastrofi, järkytys, ällötys, itseINHO, selluliitti, jenkkakahvat... Ja kaikki ne muut rumat sanat.

Masennuksen ja pahan mielen tuolla nyt väkisinkin saa itselleen hommattua, itku oli lähellä sovituskopissa. 

Että inhoan itseäni, uutta painavempaa ja pyöreämpää itseäni. Tunnen olevani huonompi kuin muut työkaverini, ennen kaikkea lihavampi. Ei ole meidän liikkeen vaatteet tehty minulle, ei. Toivottavasti nyt tänään sain taottua sen paksuun pieneen kallooni.

Olen aina inhonnut/ huvittunut laihdutusblogeista, jossa päivästä toiseen kerrotaan epäonnistumisista ja siitä kuinka on lihava, yksinkertaisesti ruma. Hyvää vauhtia olen viemässä nyt kuitenkin omaa blogiani siihen suuntaan, jesjes.

Ja ei, en vieläkään ole päässyt vaakailemaat tai mittailemaan, tupla jesjes.

Minulla ei kai yksinkertaisesti ole tänään mitään hyvää sanottavaa. Anteeksi. Liikaa lihavoitua tekstiä, joka kertoo kylläkin tällä hetkellä vain minusta, lihavasta blogaajasta. Olisi pitänyt uskoa äitiä, joka sanoi että heti kun 20v pamahtaa mittariin rupeaa sitä paisumaan eritavalla = suunnatonta vauhtia.

Harkitsen juuri nyt kovasti taas ostavani jonkun laihdu20kiloapäivään-pillerikuurin.

Näinkin positiivisissa tunnelmissa tänään, jatkoa tylsille postauksille. Hyvä lopetella.
Ja vielä kerran, anteeksi minuuteni!

Pikaista

Ei juma, en olis uskonut että voin ikimaailmassa olla näin kiireinen! Tuntuu että vuorokaudessa ei enää riitä tunnit ja siihen mahtuu vain uni ja työt ja tämänkin postauksen laitan vain siksi että tiedätte minun olevan vielä kartalla. Anteeksi.

Parempia postauksia odotellessa


-Äs

Ps. Jotain plussaa, pikku nälkä on pysynyt kurissa ja muutenkin ruokailut menneet ok.
Pps. Yllätyin tosiaan tuosta lukijoitten äkillisestä kasvamisesta, kiva! ^^,

Aloitin maanantaina uuden työn eräässä vaateliikkeessä. Päivät menevät kuin pikakelauksella, mikä on siis hyvä että tekemistä riittää ja aika menee nopeasti, mutta kuuden tunnin seisomisen ja liikkeen ympäri ravaamisen jälkeen on tän neidin puhti aika loppu. Työt, poikaystävä, kaverit, työt, poikaystävä, kaverit jne jne.. Syy miksi en ole käynyt muutamaan päivään päivittämässä kuulumisia. Tämä ilta on kuitenkin vain mulle, ei tarvitse lähteä minnekkään.

Tässä talvessa on jotain erilaista, olen saanut poikaystäväni kannustamana kaivettua luistimet esiin ja käynyt pariinkin otteeseen jäällä hoipertelemassa, oli pelottavaa mutta hauskaa. :)

Vaa'alla en ole edelleenkään päässyt käymään, mutta uskon painon pudonneen jokusen gramman viimeisimmän käynnin jälkeen. Tällä viikolla tulee vähän mittoja mikäli saan ne aikaiseksi otettua. Ja minähän saan kunhan vaan viitsin!

Asiaa olisi vaikka kuinka, kunhan muistaisin mitä piti kirjoittaa.
Anteeksi taas tällainen turhuus postaus, yritän skarpata jatkossa.

Kiroan vaakani! Aamulla olisi ollut kova hinku päästä katsomaan joko jouluturvotus olisi lähtenyt tiehensä mutta eipä piru ota toimiakseen enää, juuri kun sitä taas alkaisi tarvitsemaan. Kaiken lisäksi nielaisin juuri toisen kielikoruni pallon... Tyypillistä.

Meidän paikkakunnalla alkaa vihdoin pyörimään tankotanssitunnit. Hinku olisi kova päästä kokeilemaan mutta lompakko ei anna ainakaan tässä kuussa myötä yhtään ylimääräiseen. 

Ajatus ei kulje ja teksti takkuilee, yritän huomenna päästä katsomaan painon. Pahoittelut.

Today is the first day of the rest of your life. There's no need to spend it miserable about how you look and how much you weigh. Do something.

Kuinka monesti saa aloittaa alusta?

Minä täällä taas, aloittamassa laihdutusta blogin turvin 1090255645 kertaa, joista kahdesti olen vain onnistunut (tai onnistunut ja onnistunut, varsinaisia onnistumisia kun taas ollaan täällä ruikuttamassa uutta turvonnutta ja painavempaa olomuotoa).

Pari viimeistä kuukautta ovat olleet syömisen ja painon puolesta raskaita: kevät/kesä 55,2 kg, syksy 59,6 kg ja 26 joulukuuta huimat 63,5 kg! Hieno nousu, täytyy myöntää.

Lempihousut ratkesivat haaroista pesun jäljiltä reilu kuukausi sitten ja vakuuttelin itselleni kovasti syynä olleen huonon materiaalin ja sen että olin ostanut ne jo käytettynä kirpparilta.. Tosin monet muutkin farkut olen joutunut hyllyttämään housujen kummallisen kutistumisen vuoksi. 

Se (toivottavasti) viimeinen isku vyön alle tuli ollessani shoppailemassa viikko sitten alennusmyynneissä.

Alennuksessa olevia farkkuja, mutta sopivaa kokoa ei tuntunut löytyvän. Otin kuitenkin sen pienimmän koon (34?) minkä löysin ja sain kuin sainkin sovituskopissa äherrettyä ne jalkaan ja napit kiinni. Kyseiset housut eivät todellakaan tuntuneet sopivilta jalassa vaan eipä mitään, ajattelin siinä että kyllä ne tästä venyy kunnes pari kertaa jalkoja venytellessäni ylin nappi ponnahti kaaressa tiehensä... Olisin voinut vaikka itkeä. Katkerana jouduin tyytymään koon 36/38 farkkuihin.

Lyhykäisyydessään: vuosi 2012, ikää pamahti mittariin juuri 20 vuotta ja painoa kertynyt 63,5 kiloa! Nykyinen olomuoto inhottaa, maha on iso, jalat ovat isot, kaikkia on isoa, jopa vaatekoko.

Kiloklubi ja tämän blogin avulla lähden taas tavoittelemaan sitä upeaa ja kevyempää minääni, joka mahtuu taas kokoon 34!