torstai 19. tammikuuta 2012

Big L

Taas, minä tyhmä. Masennus x10. Miksi, oi MIKSI jäin töiden jälkeen kokeilemaan niitä ihania farkkuja jotka roikkuvat päivät pitkät nenäni edessä.. Katastrofi, järkytys, ällötys, itseINHO, selluliitti, jenkkakahvat... Ja kaikki ne muut rumat sanat.

Masennuksen ja pahan mielen tuolla nyt väkisinkin saa itselleen hommattua, itku oli lähellä sovituskopissa. 

Että inhoan itseäni, uutta painavempaa ja pyöreämpää itseäni. Tunnen olevani huonompi kuin muut työkaverini, ennen kaikkea lihavampi. Ei ole meidän liikkeen vaatteet tehty minulle, ei. Toivottavasti nyt tänään sain taottua sen paksuun pieneen kallooni.

Olen aina inhonnut/ huvittunut laihdutusblogeista, jossa päivästä toiseen kerrotaan epäonnistumisista ja siitä kuinka on lihava, yksinkertaisesti ruma. Hyvää vauhtia olen viemässä nyt kuitenkin omaa blogiani siihen suuntaan, jesjes.

Ja ei, en vieläkään ole päässyt vaakailemaat tai mittailemaan, tupla jesjes.

Minulla ei kai yksinkertaisesti ole tänään mitään hyvää sanottavaa. Anteeksi. Liikaa lihavoitua tekstiä, joka kertoo kylläkin tällä hetkellä vain minusta, lihavasta blogaajasta. Olisi pitänyt uskoa äitiä, joka sanoi että heti kun 20v pamahtaa mittariin rupeaa sitä paisumaan eritavalla = suunnatonta vauhtia.

Harkitsen juuri nyt kovasti taas ostavani jonkun laihdu20kiloapäivään-pillerikuurin.

Näinkin positiivisissa tunnelmissa tänään, jatkoa tylsille postauksille. Hyvä lopetella.
Ja vielä kerran, anteeksi minuuteni!

3 kommenttia:

Jaime kirjoitti...

Heeeey, yritä piristyä ja vaikka miten kliseisesti onkaan sanottu tulee vielä niitä parempia päiviä! tsemppiä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Tuttu tunne :D
Kyllä se siitä. Yleensä ne omat silmät näkee semmosta mitä ei muut näe. Nyt vaan syömään terveellisesti ha urheilemaan niin se omakuvakin muuttuu paremmaksi kiinteytymisen lomassa! Tsemppiä projektiin!

Äs kirjoitti...

Iso kiitos ja kumarrus piristävistä kommenteista! Olette huippuja. :)